Äidin tapaaminen helpotti paljon. Äiti oli pirteällä päällä, vaikka olikin selkeästi sairas. Iho kellersi ja silmänvalkuiaset myös. Siskolta tuli viesti, että turvotus oli helpottanut yön aikana. Jotakin hyvää edes.
Eilen tuli herkuteltua matkalla karkilla, sipsillä ja limulla. Mutta toisin kuin yleensä, nyt ei tunnu ylitsepääsemättömältä palata terveeseen elämään. Kunhan mies tulee töistä, menen salille kaikessa rauhassa ja teen tehokkaan treenin.
Jotenkin tuo äidin sairaus on saanut entistä enemmän ajattelemaan omaa terveyttä. Enää laihduttaminen ei ole se ainut terveiden elintapojen syy. Nyt ajattelen entistä enemmän myös terveyttäni.
Siivoaminen on ihan käsittämättömän vaikeaa silloin, kun ei tavaroille ole paikkoja. *toivoo joulupukilta uusia komeroita* Onneksi tämä on väliaikainen tilanne.
lauantai, 21. lokakuu 2006
Helpotti
torstai, 19. lokakuu 2006
Uuh ja auts!
Eilinen jumppa tuntuu kyllä nahoissa mutta hyvä niin. Menen tänään samanlaiseen, jos vaan ehdin ajoissa kotiin, kuopuksella on lääkäri iltapäivällä. Jos en ehdi niin menen muuten vaan salille.
Huomenna liikunta jää vähiin. Lähden katsomaan äitiä. Ahdistaa kamalasti, kun en tiedä onko viimeinen kerta kun tavataan. Mitä silloin pitää toiselle sanoa? Saanko itkeä lohduttomasti vai näytänkö äidille reippaana, että kyllä me täällä pärjätään, olethan tehnyt hyvin työsi äitinä?
Mä olen pystynyt yllättävän hyvin hillitsemään itseni viime päivät mitä syömisiin tulee. Ei ole tullut ylilyöntejä. Eilen meinasin ottaa kuopukselta yli jääneen kinkku-juusto päällysteisen karjalanpiirakan (mikä olisi ollut turha lisä omiin syömisiini), mutta heitinkin sen koiralle, joka sopivasti norkoili vieressä.
Huomenna liikunta jää vähiin. Lähden katsomaan äitiä. Ahdistaa kamalasti, kun en tiedä onko viimeinen kerta kun tavataan. Mitä silloin pitää toiselle sanoa? Saanko itkeä lohduttomasti vai näytänkö äidille reippaana, että kyllä me täällä pärjätään, olethan tehnyt hyvin työsi äitinä?
Mä olen pystynyt yllättävän hyvin hillitsemään itseni viime päivät mitä syömisiin tulee. Ei ole tullut ylilyöntejä. Eilen meinasin ottaa kuopukselta yli jääneen kinkku-juusto päällysteisen karjalanpiirakan (mikä olisi ollut turha lisä omiin syömisiini), mutta heitinkin sen koiralle, joka sopivasti norkoili vieressä.
keskiviikko, 18. lokakuu 2006
Vähän potkii
Eilen sain päin naamaa sen tosiasian, että äidin aika on vähissä. Teki mieli mässätä tai juoda itsensä tajuttomaksi, mutta totesin, ettei kumpikaan äitiä paranna ja nyt aamulla oloni olisi entistä pahempi. Menin siis kuntosalille rehkimään ja hyvä niin. Fiilis parani heti niin paljon kuin tässä tilanteessa mahdollista.
Salilla tein päätöksen tehdä comebackin ohjattuihin jumppiin. Kaduttaa kun ne alkuvuodesta vaan jäi ja ne on tosi tehokasta liikuntaa. Niinpä olen nyt menossa heti aamutunnille ennen kahdeksaa.
Miten sitä oppisi lukemaan tentteihin ajoissa? Joka helvaton kerta pänttään päivää ennen tenttiä hikihatussa kaikista hyvistä aikeista huolimatta. Tyhmä mikä tyhmä...
Salilla tein päätöksen tehdä comebackin ohjattuihin jumppiin. Kaduttaa kun ne alkuvuodesta vaan jäi ja ne on tosi tehokasta liikuntaa. Niinpä olen nyt menossa heti aamutunnille ennen kahdeksaa.
Miten sitä oppisi lukemaan tentteihin ajoissa? Joka helvaton kerta pänttään päivää ennen tenttiä hikihatussa kaikista hyvistä aikeista huolimatta. Tyhmä mikä tyhmä...
tiistai, 17. lokakuu 2006
Loppuelämäni ensimmäinen päivä
Oikeastaan mä olen jo aloittanut sen loppuelämän. Osasin olla viikonlopun ilman tippaakaan alkoholia, tosin söin sitten senkin edestä, mutta kuitenkin. Ärsyttää kun muutamasta siideristä on tullut vain tapa perjantaisin ja lauantaisin enkä oikeasti edes nauti siitä, seuraavana päivänä väsyttää ja alkoholista tulee turhia kaloreita.
Syömisten kannalta olen osannut olla pari päivää ihmisiksi. En tiedä mikä mättää, kun paino on parissa kuukaudessa noussut 5kg. Ennen pyörin 80 kilossa ja vähän yli, nyt tänäänkin oli 85,6 kg vaikka olen syönyt asiallisesti ja liikkunutkin ja vettäkin on kulunut yli 2 litraa vuorokaudessa.
Mä en jaksa tätä, että paino vaan nousee ja mä näytän ihan tyhmältä. Vaatekoko on joka shoppailukerralla isompi. Nyt 44 on jo ok koko. Kun pääsisi edes sinne 40 kokoon niin se riittäis. Ihan langanlaihaa musta ei koskaan tule ja mulla on toi J'Lo-perse ja isot tissit. Illalla singahdan salille tekemään tehotreenin. Kun sais tavaksi tehdä jonkun pienen liikesarjan kotonakin joka päivä. Vaikka erilaisia kyykkyjä, vatsoja, punnerruksia, dippejä jne. Ei siitä ainakaan haittaa olisi.
On muuten ollut paljon parempi tunne, kun on vähän rahaa säästössä. Ikinä en tuota säästötiliä päästä enää nollille. Joku turva pitää olla.
Oolrait, eiköhän tässä ekaksi viestiksi ollut asiaa. On vielä tämän sivuston käyttö vähän hakusessa.
